Vuoden 2026 NHL Draft tarjoaa suomalaisittain erityisen mielenkiintoisen asetelman, sillä Tapparan Oliver Suvanto ja Juho Piiparinen kuuluvat eurooppalaisten kenttäpelaajien seuratuimpiin nimiin. Buffalo isännöi varaustilaisuuden ensimmäistä kierrosta 26. kesäkuuta, ja seuraavana päivänä vuorossa ovat kierrokset 2–7. Suomalaispelaajien kannalta huomio kiinnittyy etenkin siihen, kuinka korkealle kaksi tamperelaisseuran lupausta nousee NHL-seurojen listoilla.
Suvanto ja Piiparinen eivät ole saman pelaajamuotin tuotteita, vaikka molempien kohdalla puhutaan koosta, kypsyydestä ja valmiudesta pelata miesten pelejä. Suvanto on kookas kahden suunnan keskushyökkääjä, jonka peli rakentuu vastuullisuuden ja fyysisen läsnäolon ympärille. Piiparinen taas on isokokoinen puolustaja, joka kiinnostaa NHL-seuroja etenkin oikealta ampuvana, älykkäänä ja rauhallisena kiekollisena pelaajana.
Tapparan pelaajapolku antaa kaksikolle uskottavan taustan, sillä seurassa nuorilta pelaajilta vaaditaan varhain kokonaisvaltaista pelaamista. Liigassa pelipaikkaa ei anneta pelkän potentiaalin vuoksi, vaan arki mittaa nopeasti, kuinka hyvin nuori pelaaja pystyy selviytymään paineesta. Siksi Suvannon ja Piiparisen nimet erottuvat nyt draftikeskustelussa muutenkin kuin pelkkien mitta- ja taitotietojen takia.
Suvanto kiinnostaa sentterinä
Oliver Suvanto on noussut NHL Draftin alla suomalaispelaajista ehkä puhutuimmaksi hyökkääjäksi, eikä syy ole vaikea löytää. Hänellä on kokoa, voimaa ja keskushyökkääjälle tärkeää pelin ymmärrystä. NHL-seurat etsivät jatkuvasti pelaajia, jotka voivat selviytyä keskikaistalla sekä kiekon kanssa että ilman kiekkoa, ja juuri siinä Suvannon profiili näyttää houkuttelevalta.
Suvanto on 190-senttinen ja noin 95-kiloinen hyökkääjä, joten fyysinen pohja on jo poikkeuksellisen valmis nuorelle pelaajalle. Hän ei kuitenkaan ole pelkkä iso runko, vaan hänen arvonsa syntyy tavasta pelata tilanteet loppuun. Hän pystyy auttamaan puolustussuuntaan, voittamaan kamppailuja ja kantamaan vastuuta myös silloin, kun ottelun rytmi muuttuu raskaammaksi.
NHL Central Scoutingin Euroopan-toiminnan johtaja Jukka-Pekka Vuorinen kuvasi Suvantoa nopeasti nousseeksi pelaajaksi, joka on osoittanut Liigassa olevansa varteenotettava kahden suunnan hyökkääjä. Arvio on suomalaisittain kiinnostava, sillä kahden suunnan sentterit eivät aina saa juniorivuosina suurimpia otsikoita. Draftissa heidän arvonsa voi kuitenkin nousta, koska NHL-joukkueet näkevät heissä usein turvallisen ja käyttökelpoisen pelaajatyypin.
Suvannon kohdalla puhutaan myös harjoittelukulttuurista, ja se on draftia edeltävässä arvioinnissa tärkeä yksityiskohta. Pelaajasta on kerrottu, että hän tekee paljon töitä salilla ja suhtautuu kehitykseensä kunnianhimoisesti. Se ei yksin tee kenestäkään NHL-pelaajaa, mutta se vahvistaa kuvaa nuoresta hyökkääjästä, jonka kehityskäyrä voi jatkua vielä jyrkkänä.
Maalinteko ratkaisee seuraavan askeleen
Suvannon pelissä suurin kysymys liittyy hyökkäyspään lopulliseen kattoon. Hänellä on jo työkalut pelata vastuullista jääkiekkoa, mutta NHL yläketjuihin nouseminen vaatii myös terävämpää viimeistelyä ja vahvempaa tuotantoa. Vuorisen arvion mukaan Suvannolla on mahdollisuudet nousta jonkin NHL-joukkueen yläketjuihin, jos maalinteko kehittyy.
Tämä tekee Suvannosta mielenkiintoisen mutta hieman kaksijakoisen prospektin. Hänen pelinsä tuntuu monella tavalla valmiilta, koska hän osaa sijoittua järkevästi ja pystyy pelaamaan vahvasti myös puolustussuuntaan. Samalla juuri hyökkäyspään ratkaisujen tehokkuus voi määrittää, nähdäänkö hänet tulevaisuudessa keskiketjujen luottopelaajana vai vielä suuremman roolin sentterinä.
Suvannon vertailukohdaksi on nostettu Aleksander Barkovin ja Anton Lundellin kaltaisia pelaajatyyppejä, mikä kertoo ennen kaikkea hänen pelinsä kokonaisvaltaisuudesta. Vertailut ovat aina varovaisia, sillä nuoren pelaajan kehitys ei kulje valmiiksi merkittyä reittiä. Ne kuitenkin auttavat ymmärtämään, miksi Suvannon kaltainen pelaaja voi kiinnostaa NHL-seuroja enemmän kuin pelkät tehopisteet kertoisivat.
Suvannon etu on myös se, että hän pelaa keskushyökkääjänä. Sentterit ovat draftissa arvokkaita, koska heidän tehtäväkenttänsä on laaja ja onnistunut keskikaistan pelaaminen vaikuttaa koko viisikon rakenteeseen. Jos Suvanto pystyy kehittämään laukaisuaan, ratkaisuvalmiuttaan ja kiekollista rohkeuttaan, hänen profiilinsa voi muuttua nopeasti vielä arvokkaammaksi.
Piiparinen tuo kokoa ja rauhaa
Juho Piiparinen on Tapparan toinen merkittävä suomalaisnimi vuoden 2026 NHL Draftin alla. Hän on 190-senttinen ja noin 92-kiloinen puolustaja, joten fyysinen perusta sopii hyvin NHL nykypäivän vaatimuksiin. Erityisen kiinnostavaksi hänet tekee se, että hän on puolustaja, jonka pelissä yhdistyvät koko, maltti ja kiekollinen käyttökelpoisuus.
Piiparisen kohdalla puhutaan pelaajasta, joka pystyy käsittelemään painetta laidan lähellä. Se on NHL kannalta tärkeä taito, koska kaukalossa tila katoaa nopeasti ja vastustajan karvaus tulee päälle kovalla vauhdilla. Puolustaja, joka pystyy rauhoittamaan tilanteen ja löytämään oikean syötön paineen alta, saa väistämättä huomiota varaustilaisuutta edeltävissä palavereissa.
Vuorinen nosti Piiparisen ja ruotsalaisen Malte Gustafssonin esiin puolustajina, joilla voi olla mahdollisuus nousta jopa ensimmäiselle kierrokselle. Piiparisen kohdalla painottuvat intohimo, harjoitteluinto ja perustaidot, jotka voivat kasvaa NHL-tasolle. Hän ei ole pelkkä isokokoinen oman pään pelaaja, vaan hänen pelinsä arvo syntyy myös siitä, miten hän avaa peliä ja löytää ratkaisuja vaikeista tilanteista.
Piiparinen on kiinnostava nimi myös siksi, että isokokoiset oikealta laukovat puolustajat ovat NHLä kysyttyjä. Tällaisia pelaajia ei ole koskaan liikaa, varsinkin jos he pystyvät pelaamaan isoja minuutteja ja selviytymään sekä alivoimalla että tasakentällisin. Piiparisen tapauksessa hänen kehityksensä seuraava vaihe näyttää liittyvän siihen, kuinka nopeasti hän pystyy lisäämään peliinsä vielä enemmän varmuutta ja hyökkäyssuunnan vaikutusta.
Tapparan arki näkyy kaksikon pelissä
Suvanto ja Piiparinen ovat erilaisia pelaajia, mutta heitä yhdistää valmius pelata kypsää jääkiekkoa nuorella iällä. Tapparassa nuoren pelaajan täytyy oppia nopeasti, että pelkkä lahjakkuus ei riitä, jos viisikkopeli hajoaa tai oman roolin yksityiskohdat jäävät tekemättä. Juuri tämä näkyy molempien pelaajien arvioissa, sillä heidän kohdallaan puhutaan usein luotettavuudesta ja harjoittelun vakavuudesta.
Suvannon kohdalla Tapparan ympäristö on hionut kahden suunnan sentteriä, joka ymmärtää vastuunsa kaukalon molemmissa päissä. Piiparisen kohdalla sama ympäristö on tukenut puolustajaa, joka ei panikoi kiekon kanssa ja pystyy tekemään fiksuja ratkaisuja paineen alla. Molemmat pelaajat ovat siinä mielessä modernin NHL näköisiä, että he eivät ole yhden tempun lupauksia.
NHL-seuroille tämä on tärkeää, koska draftissa arvioidaan pelaajaa pitkälle tulevaisuuteen. Seura ei varaa vain nykyistä Suvantoa tai nykyistä Piiparista, vaan se varaa kehityspolun, työskentelytavan ja mahdollisuuden muovata pelaajasta omaan pelitapaan sopiva palanen. Tapparassa opittu arki voi olla tässä suuri etu, koska se antaa nuorille pelaajille valmiuksia kestää ammattilaisjääkiekon vaatimuksia.
Samalla on hyvä muistaa, että draft on ennustamista, eikä mikään arvio ole varma. Suvanto voi nousta korkealle, jos joukkue uskoo hänen hyökkäyspäänsä kasvavan. Piiparinen voi kiinnostaa nopeasti, jos seura etsii puolustajaa, jossa yhdistyvät koko, kätisyys, kiekollinen rauha ja puolustuspelin perusvarmuus.
Miksi NHL-seurat seuraavat heitä?
Suvannon ja Piiparisen kiinnostavuus ei perustu vain siihen, että he ovat suomalaisia tai Tapparan kasvatteja. Heidän pelissään on ominaisuuksia, joita NHL-seurat etsivät erityisesti varaustilaisuuden ensimmäisillä kierroksilla. Suvanto tarjoaa keskikaistan kokoa ja vastuullisuutta, kun taas Piiparinen tarjoaa puolustukseen ulottuvuutta ja kiekollista rauhaa.
Suvannon vahvuus on siinä, että hänen pelinsä ei romahda, vaikka ottelu muuttuisi fyysiseksi tai vähämaaliseksi. Hän voi auttaa joukkuettaan aloituksissa, puolustusalueella ja kamppailutilanteissa, vaikka pisteitä ei syntyisi joka ilta. Tällainen pelaaja voi olla valmentajalle arvokas, koska hänen käyttöään ei tarvitse rajata vain hyökkäyspään tilanteisiin.
Piiparisen vahvuus näkyy puolestaan siinä, miten hän pystyy pelaamaan puolustajana isoja minuutteja ja tekemään peliä järkevällä riskitasolla. Hänen ei tarvitse olla jokaisessa vaihdossa näyttävä, jos hän saa kiekon omille ja katkaisee vastustajan hyökkäyksiä oikea-aikaisesti. NHLä juuri tällainen hiljainen tehokkuus voi olla puolustajalle iso etu.
Loppupuolella huomio voidaan tiivistää muutamaan kohtaan, jotka selittävät kaksikon draft-arvoa:
- Suvanto on kookas kahden suunnan keskushyökkääjä, jonka peli sopii NHL keskikaistan vaatimuksiin.
- Piiparinen on isokokoinen puolustaja, joka pystyy avaamaan peliä paineen alta ja pelaamaan fyysisesti.
- Molemmat ovat saaneet arvokasta kokemusta Tapparan vaativassa ympäristössä.
- Suvannon suurin kehityskohde liittyy maalintekoon ja hyökkäyspään tehokkuuteen.
- Piiparisen seuraava askel liittyy varmuuden, kiekollisen vaikutuksen ja kokonaisvaltaisen puolustuspelin hiomiseen.
Suomalaisittain iso draft-viikko
Vuoden 2026 NHL Draft voi muodostua suomalaisittain kiinnostavaksi etenkin siksi, että Suvanto ja Piiparinen edustavat kahta arvokasta pelaajaprofiilia. Keskushyökkääjä ja puolustaja ovat rooleja, joita NHL-joukkueet painottavat vahvasti, kun ne rakentavat tulevaisuuden runkoa. Jos kumpikin varataan korkealla, se vahvistaisi myös kuvaa Tapparasta seurana, joka pystyy tuottamaan NHL-tason aihioita eri pelipaikoille.
Suvannon nimi voi nousta varaustilaisuudessa varhain, jos seura etsii turvallista mutta edelleen kasvavaa sentterilupausta. Hänessä on vähemmän räiskyvyyttä kuin joissakin puhtaissa taitohyökkääjissä, mutta hän tarjoaa paljon sellaista, mitä NHL-valmennukset arvostavat. Hänen kohdallaan kysymys kuuluu, kuinka suureksi hyökkäyspään katto vielä kasvaa.
Piiparisen kohdalla kiinnostus voi kasvaa etenkin niiden seurojen pöydissä, jotka etsivät isokokoista ja oikealta ampuvaa puolustajaa. Puolustajien kehitys vie usein hyökkääjiä pidempään, mutta hyvän rungon, rauhallisen pelin ja oppimishalun yhdistelmä tekee hänestä houkuttelevan. Jos seura näkee hänessä tulevan neljän kärkipuolustajan, varausnumero voi olla selvästi korkeampi kuin varovaisimmat arviot lupaavat.
