Pekka Rinne Hall of Fameen on lause, joka tuntuu suomalaisittain suurelta ja samalla hyvin ansaitulta. Kempeleestä maailmalle lähtenyt maalivahti valittiin Hockey Hall of Famen vuoden 2026 kunniagalleriaan, ja uutinen nosti Nashville Predatorsin historian taas vahvasti esiin. Rinne liittyy jääkiekon arvostetuimpaan joukkoon pelaajana, joka teki NHL-uransa poikkeuksellisen omalla tavalla. Hän pelasi koko NHL-taipaleensa yhdessä seurassa, kasvoi Nashvillen kasvoksi ja jätti jäljen, joka näkyy yhä Bridgestone Arenan ympärillä.
Rinne sai tiedon valinnastaan kotonaan Suomessa. Hetki oli hänen omien sanojensa mukaan epätodellinen, sillä puhelimeen ilmestyi outo numero ja pian toisessa päässä oli Hockey Hall of Fame. Perhe oli ympärillä, lapset juoksivat arjessa mukana ja koko tilanne muuttui yhdessä hetkessä muistoksi, jota ei tarvitse liikaa koristella. Se oli juuri sellainen käänne, jossa suuri urheilutarina palaa kotiin.
Valinta julkistettiin maanantaina 22. kesäkuuta 2026. Samaan Hockey Hall of Fame -luokkaan nimettiin pelaajista myös Patrice Bergeron, Cindy Curley, Carey Price ja Keith Tkachuk sekä rakentajakategoriassa Brian Burke. Juhlallisuudet huipentuvat Torontossa 9. marraskuuta 2026 järjestettävään valintaseremoniaan.
Nashvillen oma mies
Rinne ei ollut koskaan Nashvillelle vain hyvä maalivahti. Hänestä tuli seuran mittatikku, pitkäaikainen kasvo ja pelaaja, jonka kautta moni Predators-kannattaja oppi uskomaan seuran suurempiin mahdollisuuksiin. Nashville varasi hänet NHL vuoden 2004 varaustilaisuudessa kahdeksannella kierroksella numerolla 258, mikä tekee tarinasta vielä herkullisemman. Hall of Fame -ura ei alkanut suurena lupauksena, vaan hiljaisena mahdollisuutena.
Nashville antoi mahdollisuuden ja Rinne otti sen lopulta kokonaan omakseen. Hän pelasi Predatorsissa 15 kautta ja nousi seuran kaikkien aikojen ykköseksi lähes jokaisessa merkittävässä maalivahtitilastossa. Hän voitti runkosarjassa 369 ottelua, pelasi 683 NHL-ottelua ja kirjautti 60 nollapeliä. Torjuntaprosentti .917 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,43 kertovat tasosta, joka kesti vuodesta toiseen.
Rinteen asema Predatorsin historiassa on poikkeuksellinen myös siksi, että hän on ensimmäinen koko NHL-uransa Nashvillessä pelannut pelaaja, joka valitaan Hockey Hall of Fameen. Shea Weber ja David Poile ehtivät Hall of Fameen ennen häntä, mutta Rinne vie nyt mukanaan juuri sen Predators-tarinan, joka alkoi varauslistan hänniltä ja päättyi seuran suurimpaan yksilölliseen kunniaan.
Suomalainen torjui tiensä huipulle
Rinne oli maalivahtina iso, rauhallinen ja silti arvaamattoman urheilullinen. Hän ei näyttänyt vain täyttävän maalia, vaan hän näytti usein lukevan peliä ennen muita. Pitkät jalat, nopea hanska ja poikkeuksellinen kilpailuvietti tekivät hänestä maalivahdin, jota vastaan maalintekijät joutuivat tekemään ylimääräisen työn. Hän torjui, liikkui ja kamppaili tavalla, joka sopi Nashvillen kovaan mutta kasvavaan identiteettiin.
Rinteen huippuvuosista puhuttaessa kausi 2017–2018 nousee aina esiin. Hän voitti Vezina Trophyn NHL parhaana maalivahtina ja johdatti Predatorsin runkosarjan ykköseksi Presidents’ Trophyn arvoisesti. Se ei ollut yhden kevään suonenveto, sillä hän oli Vezina-finalistina urallaan useaan otteeseen. Pitkä tasaisuus teki hänestä yhden sukupolvensa arvostetuimmista maalivahdeista.
Vuoden 2017 Stanley Cup -finaalipaikka jää Nashvillen historiaan yhtenä seuran suurista hetkistä. Predators hävisi finaalisarjan Pittsburgh Penguinsille, mutta Rinne ja joukkue nostivat kaupungin kiekkobuumin uudelle tasolle. Nashvillen katukuvassa ja hallin sisällä tuntui silloin, että Smashville oli lakannut olemasta vain lempinimi. Siitä tuli tunnelma, jonka Rinne oli osaltaan rakentanut.
Suomi näkyy valinnassa
Rinteen valinta tuntuu Suomessa erityisen painavalta, koska hän on yksi suomalaisen maalivahtikoulun näkyvimmistä nimistä. Hän on NHL-historian eniten voittoja ottanut suomalaismaalivahti, ja hänen uransa yhdisti suomalaisen perustyön, rauhallisuuden ja kansainvälisen tähtitason. Rinne ei noussut huipulle kovalla metelillä, vaan torjunnoilla, jotka toistuivat illasta toiseen.
Maajoukkueessa hän edusti Suomea useissa MM-turnauksissa. Vuoden 2014 MM-kisat olivat henkilökohtaisesti erityisen vahvat, sillä Rinne valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Suomi sai tuolloin hopeaa, ja Rinne oli yksi turnauksen suurista hahmoista. Hänestä tuli samalla esimerkki siitä, miten NHL huippumaalivahti voi kantaa myös maajoukkueessa valtavan vastuun.
Kempeleestä lähtenyt tie vei ensin kotimaan kaukaloihin, sitten Nashvilleen ja lopulta jääkiekon kunniagalleriaan. Tarina on suomalaisittain tuttu vain pinnalta, sillä Rinne teki sen omalla persoonallaan. Hän ei ollut showmies sanan tavallisessa merkityksessä, mutta hänestä tuli tähti juuri siksi, ettei hän yrittänyt olla mitään muuta kuin oma itsensä.
Enemmän kuin maalivahti
Rinteen asemaa Nashvillessä ei rakennettu vain torjunnoilla. Hänestä tuli kaupungissa pidetty hahmo myös kaukalon ulkopuolella, ja hänen yhteisötyönsä huomioitiin vuonna 2021 King Clancy Memorial Trophylla. Palkinto annetaan pelaajalle, joka osoittaa johtajuutta jäällä ja sen ulkopuolella sekä tekee merkittävää humanitaarista työtä.
Rinne perusti yhdessä Shea Weberin kanssa 365 Pediatric Cancer Fund -rahaston Monroe Carell Jr. Children’s Hospital at Vanderbilt -sairaalan yhteyteen. Rahasto on kerännyt varoja ja lisännyt tietoisuutta lasten syöpätutkimuksesta. Tämä puoli Rinteen urasta selittää paljon siitä, miksi Nashville kiintyi häneen niin vahvasti. Hän ei ollut kaupungissa vain töissä, vaan hänestä tuli osa yhteisöä.
Predators jäädytti Rinteen pelinumeron 35 helmikuussa 2022. Se oli seuran historian ensimmäinen jäädytetty pelinumero, ja ele kertoi kaiken tarvittavan hänen paikastaan organisaation sydämessä. Vuotta myöhemmin Rinne sai vielä patsaan Bridgestone Arenan edustalle. Harva pelaaja saa uransa jälkeen näin selkeän fyysisen muistomerkin kaupunkiin, jossa hän pelasi.
Numerot kertovat tarinan
Rinteen Hall of Fame -valinta on tunteikas, mutta se kestää myös kylmän tilastokatsauksen. Hänen uransa asettuu NHL-maalivahtien historiassa korkealle, kun huomioon otetaan ottelumäärä, voitot, nollapelit ja pitkäaikainen taso. Erityisen vahvaa on se, että hän teki kaiken yhden organisaation sisällä. Se antaa uralle harvinaista yhtenäisyyttä.
Rinteen perintöä voi tiivistää muutamaan kohtaan:
- 369 NHL-voittoa, kaikki Nashville Predatorsin paidassa.
- 60 nollapeliä runkosarjassa.
- Vezina Trophy kaudelta 2017–2018.
- Stanley Cup -finaalipaikka keväällä 2017.
- King Clancy Memorial Trophy vuonna 2021.
- Nashville Predatorsin ensimmäinen jäädytetty pelinumero.
- Patsas Bridgestone Arenan edustalla.
- Suomen kaikkien aikojen voittavin NHL-maalivahti.
Lista näyttää pitkältä, mutta se ei edes täysin tavoita Rinteen merkitystä. Hän oli monelle Predators-fanille ensimmäinen todellinen seuralegenda. Hän oli suomalaisille maalivahtilupauksille todiste siitä, että myös hieman mutkikkaampi tie voi päättyä suurimpaan mahdolliseen kunniaan.
Yksi soitto muutti päivän
Hall of Fame -puhelu on urheilussa lähes oma lajinsa. Se tulee tavalliseen hetkeen, mutta tekee hetkestä pysyvän. Rinne kuvasi ensireaktiotaan epäuskoiseksi, ja juuri se tekee uutisesta helposti lähestyttävän. Pelaaja, jonka ura näyttää jälkikäteen lähes väistämättömältä Hall of Fame -tarinalta, ei itse ollut varma, että soitto koskaan tulisi.
Tämä vaatimattomuus on osa Rinteen julkista kuvaa. Hän pystyi olemaan samaan aikaan huippu-urheilija, johtaja ja pidetty joukkuekaveri ilman kovaa ulkoista roolia. Kun hän puhui perheestään, entisistä pelikavereistaan, valmentajistaan ja Nashvillen faneista, sävy oli jakava eikä omiva. Hän ei ottanut kunniaa vain itselleen, vaan laajensi sen ympärilleen.
Siksi valinta tuntuu oikealta. Pekka Rinne Hall of Fameen ei ole pelkkä otsikko suomalaisesta urheilumenestyksestä, vaan päätös pitkälle suhteelle pelaajan, seuran ja kaupungin välillä. Nashville sai aikanaan maalivahdin, joka kasvoi sen mukana. Nyt jääkiekon suurin kunniagalleria saa jäsenen, jonka ura kertoo sitkeydestä, uskollisuudesta ja hiljaisesta suuruudesta.
Lähteet
NHL.com, Nashville Predators, Hockey Hall of Fame, Hockey-Reference, Jääkiekkomuseo.
