Suomalaisilta vahva paluu
NHL Draft 2026 tarjosi suomalaiselle jääkiekolle juuri sellaisen illan, jota oli ehditty odottaa muutaman hiljaisemman varauskesän jälkeen. Buffalo toimi näyttämönä, KeyBank Center keräsi katseet, ja suomalaisnimet nousivat esiin jo ensimmäisellä kierroksella.
Kolme suomalaista varattiin avauskierroksella, ja se teki draftista sinivalkoisittain poikkeuksellisen pirteän. Oscar Hemming, Oliver Suvanto ja Juho Piiparinen eivät olleet enää vain ennakkolistojen nimiä, vaan heistä tuli NHL-seurojen valintoja kovassa paikassa.
Varaustilaisuus käytiin 26.–27. kesäkuuta Buffalossa, ja tapahtuma järjestettiin uudessa hajautetussa muodossa. Seurat tekivät työnsä omista sotahuoneistaan, mutta pelaajien hetket lavalla olivat silti perinteisen draftin näköisiä. Suomalaisille nämä hetket kertoivat myös laajemmasta suunnasta.
Vuoden 2026 ikäluokka ei rakentunut yhden suomalaisen supertähden ympärille, vaan vahvuus löytyi leveydestä. Kärkinimissä oli kokoa, luistelua, kahden suunnan peliä ja puolustajien osalta modernia kiekollista varmuutta. Se on juuri sellainen yhdistelmä, jota NHLä haetaan yhä useammin.
Kolme nimeä kärjessä
Oscar Hemming meni suomalaisista ensimmäisenä, kun Columbus Blue Jackets varasi hänet numerolla 14. Hemmingin tarina oli kiinnostava jo ennen varausta, sillä hänen kautensa ei kulkenut kaikkein suorinta reittiä. Silti 192-senttinen laitahyökkääjä vakuutti kykyjenetsijät tarpeeksi vahvasti.
Hemmingissä NHL-seurat näkivät pelaajan, jolla on mitat ja hyökkäyspään raamit isoon rooliin. Hän ei ole pelkkä suoraviivainen laituri, vaikka voimapelaajan leima sopii hänen profiiliinsa. Hänessä on myös pehmeämpiä ratkaisuja, jotka tekevät hänestä mielenkiintoisen pitkän aikavälin projektin.
Oliver Suvanto sai vuoronsa nopeasti perään, kun Washington Capitals poimi Tapparan keskushyökkääjän numerolla 18. Suvanto oli koko kauden ajan yksi suomalaisen draft-keskustelun vakiokasvoista. Hänen kohdallaan puhe kääntyi usein kypsyyteen, kokoon ja siihen, että keskikaistan pelaaja kiinnostaa aina.
Suvanto ei ole näyttävä vain näyttävyyden vuoksi. Hän pelaa peliä, jossa oikea sijainti, kaksinkamppailuvoima ja puolustusvastuu muodostavat ison osan arvosta. Washington sai pelaajan, jonka kehityksessä voi nähdä paljon rauhallista nousuvaraa.
Juho Piiparinen täydensi ensimmäisen kierroksen suomalaiskolmikon, kun Vegas Golden Knights varasi hänet numerolla 29. Piiparinen on puolustaja, jonka kohdalla kiinnostus ei perustunut vain kokoon tai oikeakätisyyteen. Hänen pelinsä vetovoima syntyy siitä, että hän pystyy avaamaan peliä ja selviytymään paineesta.
Piiparinen edustaa suomalaispuolustajien uutta aaltoa. Hän ei ole vanhan ajan varmistelija, eikä hänen tarvitse myöskään olla pelkkä hyökkäyspään riskinottaja. Hän liikkuu välissä, jossa nykypuolustajan arvo usein ratkaistaan.
Leveyttä riitti
Ensimmäisen kierroksen jälkeen suomalaisilta ei loppunut nimiä kesken. Matias Vanhanen varattiin toisella kierroksella New Jersey Devilsiin numerolla 37, ja hänen kohdallaan sana “villi kortti” osui monen ennakon ytimeen. Vanhanen ei ollut koko kevään äänekkäin nimi, mutta hänellä oli riittävästi ominaisuuksia nousta varhain toisena päivänä.
Samu Alalauri meni kolmannella kierroksella Chicago Blackhawksiin numerolla 66. Hän toi suomalaispakistoon toisenlaista kulmaa, sillä hänen pelinsä on arvioitu hyökkäävämmäksi ja kiekollisesti rohkeaksi. Chicago hakee rakennusvaiheessaan paljon nuoria palasia, ja Alalauri sopii sellaiseen maisemaan hyvin.
Juuso Ainasto varattiin myös kolmannella kierroksella, kun Toronto Maple Leafs käytti häneen vuoron 85. Maalivahtien tie on draftissa usein arvaamaton, mutta suomalaismaalivahdeilla on edelleen hyvä kaiku NHL-seurojen korvissa. Ainaston valinta jatkoi sitä perinnettä, jossa suomalainen maalivahtikoulu saa luottoa myös tulevaisuuden arvauksissa.
Myöhemmillä kierroksilla mukaan tulivat Vertti Svensk, Vilho Vanhatalo, Luka Arkko, Anttoni Uronen, Jasper Kuhta, Noel Pakarinen ja Max Laatikainen. Tuo joukko kertoo ennen kaikkea siitä, että suomalainen pelaajakehitys ei nojaa vain muutamaan huippulupaukseen. Se tuottaa edelleen eri pelipaikkojen pelaajia, jotka sopivat NHL-organisaatioiden pitkiin kehityspolkuihin.
Tappara näkyi
Tapparan rooli nousi draftissa esiin lähes väkisin. Suvanto, Piiparinen ja Vanhatalo ovat kaikki nimiä, joiden taustassa tamperelaisseuran kehitysympäristö näkyi vahvasti. Tappara on ollut pitkään voittamisen ja pelaajakehityksen yhdistelmä, mutta vuoden 2026 draft muistutti siitä erityisen selvästi.
Nuoren pelaajan kannalta Liiga-ympäristö voi olla sekä mahdollisuus että haaste. Peliaika ei aina tule lahjana, ja kilpailu kokeneita pelaajia vastaan pakottaa tekemään asioita aiemmin oikein. NHL-seuroille se voi kuitenkin olla hyvä signaali, koska ammattilaistasolla kasvanut pelaaja on jo nähnyt arjen vaatimuksia.
Vanhatalon varaus Florida Panthersiin numerolla 168 toi mukaan oman tarinansa. Florida on suomalaisille tuttu organisaatio ennen kaikkea Aleksander Barkovin kautta, ja suomalaislupauksen tie samaan seuraan kiinnostaa väistämättä. Se ei vielä tarkoita mitään valmista, mutta se antaa tarinalle mukavan sävyn.
Varausten saldo
Suomen kokonaismäärä nousi lopulta 13 varattuun pelaajaan. Määrä on vahva, mutta vielä tärkeämpää on jakauma. Mukana oli kolme ensimmäisen kierroksen pelaajaa, yksi toisen kierroksen hyökkääjä, kolmannen kierroksen puolustaja ja maalivahti sekä useita myöhempien kierrosten kehitysnimiä.
Tässä suomalaisvarausten ydin tiiviisti:
- Oscar Hemming, Columbus Blue Jackets, 1. kierros, numero 14
- Oliver Suvanto, Washington Capitals, 1. kierros, numero 18
- Juho Piiparinen, Vegas Golden Knights, 1. kierros, numero 29
- Matias Vanhanen, New Jersey Devils, 2. kierros, numero 37
- Samu Alalauri, Chicago Blackhawks, 3. kierros, numero 66
- Juuso Ainasto, Toronto Maple Leafs, 3. kierros, numero 85
- Vertti Svensk, Los Angeles Kings, 5. kierros, numero 145
- Vilho Vanhatalo, Florida Panthers, 6. kierros, numero 168
- Luka Arkko, Detroit Red Wings, 6. kierros, numero 175
- Anttoni Uronen, Columbus Blue Jackets, 6. kierros, numero 182
- Jasper Kuhta, Dallas Stars, 7. kierros, numero 197
- Noel Pakarinen, Vegas Golden Knights, 7. kierros, numero 207
- Max Laatikainen, Philadelphia Flyers, 7. kierros, numero 213
Listaus näyttää myös sen, että suomalaispelaajia päätyi hyvin erilaisiin organisaatioihin. Columbus sai suomalaisista ensimmäisen ja vielä myöhemmin toisenkin hyökkääjän. Vegas puolestaan otti sekä Piiparisen että Pakarisen, mikä antaa seuralle kaksi erilaista sinivalkoista kehityskorttia.
Mitä tämä kertoo
NHL Draft 2026 vahvisti kuvan siitä, että suomalainen pelaajatuotanto on vaihtamassa jälleen sävyä. Aiemmin keskustelu pyöri usein maalivahtien ja kahden suunnan hyökkääjien ympärillä, mutta nyt mukana oli enemmän fyysisiä, monikäyttöisiä ja kiekollisesti kiinnostavia pelaajia.
Ensimmäisen kierroksen kolmikko on tästä paras esimerkki. Hemming toi laituriosaston raamit, Suvanto keskikaistan luotettavuuden ja Piiparinen puolustuksen modernin profiilin. Kolmikko ei ole keskenään samanlainen, ja juuri se tekee suomalaisesta draftista vahvemman.
Samalla on hyvä muistaa, että NHL-varaus ei ole valmis läpimurto. Se on kutsu organisaation sisään, mutta seuraavat vuodet ratkaisevat paljon enemmän kuin draft-lavan hymy. Pelaajan täytyy vahvistua, löytää oikea sarjataso, saada vastuuta ja kestää se hetki, jolloin ensimmäinen odotus muuttuu arjen työksi.
Suomalaisittain vuosi 2026 jäi silti plussalle. Varausten määrä oli hyvä, kärki oli poikkeuksellisen näkyvä, ja pelaajaprofiileissa oli uskottavaa NHL-potentiaalia. Se ei tee kaikista tulevia liigatähtiä, mutta se kertoo, että Suomesta katsotaan jälleen isolla mielenkiinnolla.
